Vuosikatsaus 2014

Huomenna alkaa vuosi 2015. Eli nyt on vuosikatsauksen aika!

1. Ensimmäinen itse suunnittelemani neule, maailman kivoin kauluri. En ole koskaan ollut hyvä neuleiden suunnittelussa, joten oli oikein positiivinen yllätys saada aikaiseksi jotain edes. Visio oli selvä kauluria aloittaessa, ja lopettaessa se näyttä samalta kuin suunnitelma päässäni.

2. Kuplasukat. Nämä olivat suuri hitti, joten pitihän minunkin tehdä. Edelleen yhdet suosikkisukkani, kuplien ja värien vuoksi. Kyseistä lankaa löytyy vieläkin varastosta, kun en ole raaskinut sitä käyttää. :)

3. Miehen syntymäpäivälahja, traktorisukat. Näissä nyt ei tapahtunut mitään suurta, jonka vuoksi olisivat jääneet mieleen, mutta nämä ovat vaan jotenkin söpöt.

4. Suuri Käsityö-lehden ohjeen mukaan tehty koira. Ensimmäisiä täysin itse ompelemiani juttuja. :)

5. Pitääkö tupsupäällisestä enempää sanoa? Yksi vuoden ehdottomimmista käsityökohokohdista.

6. Yksi harvoista tilaustöistä, joita olen tehnyt, ja samalla merkityksellisin. Tein äitini avustettavalle hartiahuivin, jonka tiesin lämmittävän hänen mieltään (ja hartioitaan) kovasti. Lisäksi huivi oli kohtuullisen vaativa, jonka vuoksi opettelin neulefontin käytön, ja tietenkin huivi on myös kaunis. Tällaisen voisin itsellenikin vielä joskus tehdä.

7. Opettelin pillihimmelin tekoa. Tämä kyseinen himmeli on jo pikkulintujen toimesta tuhottu, mutta siitä saadulla kokemuksella voin ensi vuonna tehdä vaikka olkihimmelin sisätiloihin.

8. Ruususukat joululahjaksi. Nämäkään sukat eivät minulle varsinaisesti mitään opettaneet, mutta monimutkaiset ne ovat. Taitavat olla yhdet suuritöisimmistä sukistani.

9. Joululahjasukat nämäkin. Näiden kanssa opettelin intarsianeuleen teon, eikä se lopulta ollutkaan lainkaan niin vaikeaa kuin luulin, kunhan langat pitää järjestyksessä kokoajan. :)

Lisäksi vuoden aikana olen tutustunut hierontapalan sekä saippuan valmistukseen, askarrellut ilmastointiteipistä ja oppinut löysäämään pipoa. Melkoisen opettavainen vuosi siis takana.

Oletko tehnyt blogiisi vuosikatsauksen?

Laitathan linkin kommenttikenttään, jotta minäkin näen!

Joululahjaesittelyssä ruususukat

Joululahjaksi tekemäni ruususukat ovat ehkä suuritöisimmät koskaan tekemäni sukat. Miehen sisko pyysi joululahjaksi villasukkia, ja näytti tämän Novitan mallin. Yhdessä katsoimme sopivat värit, ja ei kun tekemään. Tein molemmat sukat pyöröpuikolla samaan aikaan, ja laiskuuttani vielä niin, että lanka tuli lankakerän sisältä ja ulkoa. Parhaassa tapauksessa kolme tällaista kerää samaan aikaan työssä kiinni.. sotkuhan siitä tulee. Solmuista kuitenkin selvittiin, ja sukatkin valmistuivat.

Tekemisen aikana tuskailin välillä, etten millään erota esiin tulevaa ruusukuviota, ja mietin, että mitä ihmettä sitten tehdään, kun sukat ovat valmiit, ja ruusuja ei vain näy. Kauempaa katsoessa kuvio on onneksi melko selkeä. Pitkästä aikaa kirjoneuletta tehdessä jälki ei ole mitään aivan tasaisinta, mutta loppujenlopuksi olen ihan tyytyväinen sukkiin. Ja niin tuntuu olevan lahjan saajakin, en ole tainnut nähdä häntä kertaakaan joulun jälkeen ilman ruususukkiaan. :)

Kiire näidenkin kanssa meinasi tulla, aattoaamuna sukat olivat vielä hieman kosteita pingotuksen jäljiltä, ja toinen sukka oli kokonaan päättelemättä. Pakettiin ne kuitenkin päätyivät kuivina ja pääteltyinä, kun kauhealla kiireellä niitä viimeistelin. :)

Sukkien pohjasta tykkään erityisesti, raita on kivan näköistä, ja pohja on varmasti lämmin ja kestävä kahdella langalla tehtynä.

Joululahjaesittelyssä hierontapala

Nyt kun joulu on ohi, voin vihdoin esitellä blogissa tekemiäni joululahjoja. Osa on tehty viime tipassa, osa jo aikoja sitten, kuten tässä postauksessa esittelemäni hierontapalat. Joululahjapostauksia tipahtelee nyt jonkin aikaa, eikä minulla mitään muuta kirjoitettavaa olisikaan, kun nyt työn alla on vain neuletakki serkkutytölle, ja sekin aivan alkutekijöissään.

Joulukuun alussa olin ystäväni kanssa kansalaisopiston hierontapalakurssilla, jossa tein viisi hierontapalaa, sekä muutaman rasian. Hierontapalassa on kookosrasvaa, kaakaovoita, ja muutamia muita rasvoja ja öljyjä, joita en enää edes muista. Yhteen palaan lisäsin laventelin tuoksua ja toiseen tervaa. Laventelihierontapala on itselleni, säilytän sitä yöpöydällä, jotta sänkyyn mennessä on helppo rasvata jalanpohjat, ja rentouttava tuoksu täyttää makuuhuoneen.

Hierontapalan valmistus oli todella nopeaa, mitattiin aineet, sulatettiin, ja kaadettiin muffinssivuokiin jähmettymään. Kaikenkaikkiaan tässä taisi ensikertalaisellakin mennä vain 20 minuuttia. Rasioita askarreltiinkin sitten pitkälle toista tuntia.. :D

Hierontapalaa on tarkoitus lämmittää käsissä ensin, jolloin se sulaa hieman, jonka jälkeen sitä voi hieroa suoraan esimerkiksi kuiviin jalanpohjiin. Rasva on todellinen tehohoito kovettumiin ja kuivuuteen, sillä paksu voide imeytyy kauan. Halutessaan hoitoa voi vielä tehostaa puuvillakäsineillä tai -sukilla.

Laitoin hierontapalat tekemiini rasioihin, ja liitin mukaan pienen ohjelappusen hierontapalan ainesosista ja käytöstä. Hierontapaloja lahjaksi saivat äitini, molemmat mummuni sekä vielä isomummunikin.

Sytykeruusuja lisää

Tein sytykeruusuja viimeksi äitienpäiväksi, ja nyt päätin tehdä niitä myös jouluviemisiksi. Äitini ei ole tainnut vieläkään käyttää edellisiä tekemiäni ruusuja, ja mummunkin luona näin niite vielä, joten heille olen keksinyt muita viemisiä. Miehen kanssa askartelimme ruusuja jo muutama viikko sitten, jonka jälkeen ne jäivät odottelemaan steariinikäsittelyä.

Viime sunnuntaina kuitenkin tartuin itseäni niskasta kiinni, ja aloin sulattamaan vanhoja kynttilänpätkiä ja itse tekemiäni epäonnistuneita kynttilöitä. Dippailu ja sulattelu vie yllättävän paljon aikaa, vaikkei ruusuja ollut kuin 25, steariinia pitää kuitenkin olla reilusti, että koko ruusun saa upotettua. Päätin tehdä ruusuja kahta eri väriä, punaista ja vihreää. Vihreään steariiniin pudotin vielä "Joulun vihreä"-nimisen värinapin, mutta aika hailuksi tuo jäi. Punainen väri on mielestäni kauniimpi, ja jostain syystä punaiset ruusut onnistuivatkin paremmin, siillä vihreisiin ruusuihin jäi terälehtien päihin ihmeellisiä steariinimöykkyjä.

Eilen töistä tullessani askartelin ruusuille alustat, liimasin paksun kartongin päälle erilaisia papereita, jotka leikkasin kukkaruukun avulla pyöreiksi. Tulostin viime kerrallakin käyttämäni "Sytykeruusuja"-lapun, jonka liimasin ruskeaan paperiin. Kotolivingistä joskus leikkaamani pakettikortitkin päätyivät käyttöön, kirjoitin niihin jouluntoivotukset, ja laitoin molemmat päällekkäin nauhaan kiinni. Paketeista tuli mielestäni kauniita, juuri sopivia viemisiä jouluvierailuille. :)

Saippuakokeilu

Ystäväni teki joululahjaksi saippuaa, ja päädyttiin kokeilemaan valmistusta meillä. Minä en ole koskaan tehnyt saippuaa itse alusta alkaen, tai edes valmiista saippuamassasta, ja ystäväni oli koittanut pari kertaa eri reseptejä, jotka jostain syystä epäonnistuivat. Rohkeasti kuitenkin lähdimme kokeilemaan.

Valmistuksen ohella löysin kaapistamme muffinssivuokia, joita kasailimme muutaman päällekkäin, ja otimme ne muoteiksi. Keksimme myös laittaa saippuaan kahvinpuruja, jotta siitä tulisi hieman kuorivaa, tai edes kauniimman väristä, saippuavärejä kun ei ollut. Nopeasti googlasin ohjeita kahvisaippuaan, mutta koska resepti oli muuten aivan erilainen, päätimme vain laittaa puruja ns. näppituntumalla.

Sovelletusta saippuasta tuli lopulta yllättävän hyvä ja väriltään kaunis. Se lähti helposti muoteista irti, ja valmistuu nyt jouluun saakka. Toivottavasti ovat hyviä myös saippuana.. :)

Joulukorttipaja

Tämän vuoden joulukortit ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kartonkia, liimaa ja nappeja. Mutta silti niin suloisia. Ja helppoja. Ja nopeita. Idea on Sinellin joulukuvastosta, ja tarvikkeet tilasin samasta paikasta. Tilaukseen liitin myös pienet lankasakset, askartelualustan ja muuta mukavaa. :) 

Joulukorttipaja vei kaikenkaikkiaan pari tuntia, kun yhdessä miehen kanssa kortteja väsättiin. Tosin korteista puuttuu vielä "Hyvää joulua"-teksti, kun vastaan ei ole sattunut vielä sopivia tarroja.

Stressikäyräkin laskee välittömästi hiukan, kun jotain jouluvalmisteluita saa edes valmiiksi. Olohuoneremonttikin alkaa olemaan loppusuoralla, tänään tapetoidaan viimeinen seinä, huomenna mennään Ikeaan ostamaan tv-tasoa, ja sitten on valmista. Vihdoinkin. Kaiken jouluhäsellyksen keskellä remontointi ei ehkä ollut se maailman järkevin idea..

Intarsianeuleen opettelua

Juuri, kun pääsin takaisin bloggaamisen makuun, arki heitti häränpyllyä ja kiire on kova. Töissä on stressaavaa, huomenna on koiran eläinlääkäri, olohuoneremontti on kesken, sekä tajusin, että en mitenkään saa valmiiksi kaikkia joululahjoja riittävän ajoissa, ja tällä hetkellä työn alla oleva ei edes onnistunut niin kuin toivoin. Lisäksi muutaman päivän ajan ulkona on ollut todellla pimeää koko ajan, ja sekös pistää väsyttämään. Nyt kuitenkin päätin keittää itselleni rentouttavaa teetä, kaveriksi suklaata, ja blogin pariin.

Eräs joululahjani vaati intarsianeuleen opettelua. Se on aina tuntunut vaikealta, enkä ole viitsinyt sitä opetella, osittain siksi, että useimmiten intarsianeule vaatii sauman ompelua, ja se ei ole ollenkaan suosikkipuuhaani. Ensimmäisen intarsiakuvion jälkeen langat olivat solmussa pahemman kerran, mutta eteenpäin päästyäni opin pitämään ne järjestyksessä. Sitten jostain mieleeni putkahti aiemmin näkemäni kuva, mahdollisesti Facebookin Käsityöblogit-ryhmässä. Nimittäin kalastustarvikelaatikosta tuunatun lankarasian. Mies sai siis tyhjentää yhden rasioistaan, ja porata siihen reikiä.

Nyt, kun aina kierrän langat samaan suuntaan, ja seuraavalla kerroksella takaisin, ne pysyvät ihanasti järjestyksessä. :)

ps. Jostakin syystä en saanut tähän postaukseen lisättyä yhtäkään kuvaa hienosta laatikostani, enkä jaksanut alkaa enää tappelemaan Bloggerin kanssa, olkoon ilman kuvaa sitten.

Pillihimmeli

Tiedättekö sen tunteen, kun päähän tulee yhtäkkinen ajatus jostain, joka pitäisi tehdä? Minulle se ajatus tuli himmelin muodossa. Joululahjojen lomassa jouluasiat on muutenkin pyörineet päässä kovasti, ja viime sunnuntaina halusin tehdä himmelin. Googlasin ohjeen, hankin pillit ja aloin tekemään himmeliä. Näin äkillisen idean syntyessä täydellisten tarvikkeiden etsimiseen ei voi käyttää loputtomasti aikaa, ja niinpä minäkin tyydyin paksumpiin, kaksivärisiin pilleihin, vaikka olisin halunnut ohuet ja yksiväriset. Käyttämissäni pilleissä toinen puoli on siis läpinäkyvä, ja lanka näkyy siitä hieman inhottavasti.

Käyttämäni Yhteishyvän ohje oli aluksi hyvä, mutta viimeisen pillin lisääminen tuotti hankaluuksia. En millään keksinyt ohjeesta, että mihin lanka solmitaan ja miten. Tietysti vika saattaa olla ohjeen lukijassakin. Joka tapauksessa Googlasin lisäohjeita viimeiseen vaiheeseen, jonka jälkeen ensimmäinen kuvioni oli valmis. Ja sen jälkeen homma sujuikin kuin viettä vaan. Ensimmäiseen kuvioon käytin ohjeen mukaan ompelulankaa, mutta seuraavissa huomasin villalangan olevan huomattavasti parempi vaihtoehto, kuvioista tuli huomattavasti jämäkämmät, eivätkä kulmat löystyneet niin herkästi. Himmeli valmistui seuraavana aamuna, ja päätyi ulos roikkumaan. :)

Ihana ilmastointiteippi

Kirjahyllystäni löytyy nykyään myös Ihana ilmastointiteippi-kirja. Ilmastointiteippi on askartelumateriaalina vähintäänkin mielenkiintoinen, teippi, joka on todella monikäyttöinen, mutta silti käytin sitä ensimmäistä kertaa askartelumateriaalina. Kirjan saatuani ilmastointiteippiä ei tietenkään talosta löytynyt, ja harjoittelin pakkausteipillä. Pakkausteippi on materiaalina kuitenkin niin paljon erilaista, ettei hommasta tullut yhtään mitään. Vajosin jonkinasteiseen epätoivoon, ja palasin teipin pariin vasta parin viikon päästä hetken mielijohteesta. Ystäväni tuli kahville, ja kahvittelun lomassa askartelimme pienet ruusut. 

Koirataloudessa askartelutkin ovat täynnä koirankarvaa..

Tällä kerralla huomasin, että kangaspintainen ilmastointiteippi tottelee huomattavasti pakkausteippiä paremmin, Minun ruusuni ei lähtenyt muotoutumaan lainkaan niin hyvin kuin ystäväni, vaan omani jäi valmiinakin hieman nupulle. Ystäväni ruusu taas aukesi ehkä hieman liikaakin. Mielestäni kuitenkin melko hyvä suoritus kahdelta ensikertalaiselta.

Myöhemmin kokeilin vielä kirjan kannestakin löytyvää ruusuketta. Jossakin vaiheessa jouduin purkamaan sitä melko reilusti, sillä mielestäni sen muoto toi mieleen lähinnä kävyn. Ruusuke ei siis taaskaan levistynyt niin kuin piti. Uudelleen kokoaminen auttoi asiaan hieman, mutta valmiista ruusukkeesta huomasin, että sitä olisi pitänyt purkaa vieläkin enemmän, sillä se ei vieläkään levistynyt tasaisesti. Kokoamisvaiheessa otin teipinpalasta aina samalla tavalla kiinni, ja teippi jäi kiinni peukalooni. Loppuvaiheessa peukalonpää oli jo niin kipeä, että kokoaminen oli pakko lopettaa. 

Ilmastointiteippiaskartelu on kyllä niin hauskaa, että varmasti tilaan pian kuivollisia teippejä, ja alan teippailemaan enemmänkin. :)

Kamera-asiaa

Olen harkinnut kameran ostamista. Olen kuvannut blogikuvat jo pitkään kännykällä, ja pääasiassa olen ollut tyytyväinen siihenkin. Kännyköissä on nykyään kohtuullisen hyvät kamerat, jotka oman kokemukseni mukaan vetävät vertoja jopa pokkarille. Ainakin minun vanhahkolle pokkarilleni. Haluan myös kuvata paljon muuta, ja joskus kuvasinkin paljon. Kännykkäkameralla kuvatessa kuvausolosuhteet vaikuttavat kuitenkin kuvaustulokseen liikaakin, eikä esimerkiksi blogissani juurikaan nähdä sisällä otettuja kuvia, sillä kamera ei yksinkertaisesti ota hyviä kuvia sisällä. 

Haluan kameran olevan pieni, mutta kuvanlaatu ei saa kärsiä siitä. Eilisen illan Googlasin paljon, ja lopulta päädyin bloggaajienkin suosiossa olevaan Olympus PEN-sarjaan. Koska tulee olemaan mukana myös koirien kanssa rymytessä, se ei saa olla kovin kallis, jotta mahdollinen rikkoutuminen ei ole maailmanlopun asia. PEN-sarjan halvin kamera, Olympus PEN Mini E-PM2 on melko tarpeitani vastaava. Olen kuvannut järjestelmäkameralla, mutta objektiiveista tai asetuksista en tiedä mitään, käytän mielelläni automaattiasetuksia. Tässä siis turvaudunkin lukijoihini, sekä muihin käsityöbloggaajiin. Millä kameralla kuvaat? Mahtaakohan valitsemani kameran perusobjektiivi olla riittävä blogikuviin, sekä muuhun yleiseen kuvaamiseen? Olen erittäin kiitollinen vastauksista, ja toki yleisen mielipiteen valitsemastani kamerasta saa myös esittää.

Kamerapohdinnan lisäksi olen neulonut, sekä hieman askarellut. Kesällä koiria lenkittäessäni päähäni pälkähti idea. Asuntomme edustalle on tehty kivetys, ja halusin yhden kiven tilalle leppäkertun. En saanut aikaiseksi toteuttaa sitä, mutta loppukesällä minulla tuli töissä tilaisuus maalata leppäkerttu, kun lapsetkin maalasivat omat eläinkivensä. Sen jälkeen kerttuparka matkusti autossani pienen ikuisuuden, ja alkuviikolla vihdoin se sai ylleen lakkakerroksen. Ajatuksesta lopputulokseen olisi saanut kulumaan aikaa ehkä tunnin, mutta saamattomuuteni vuoksi aikaa meni useita kuukausia, mikä on melko koomista, kun miettii kuinka pienestä asiasta on kyse. Nyt leppäkerttu kuitenkin piristää päivääni kivetyksellä. :)

Lempeä lasku...

..takaisin neuleiden pariin. Lähestyvän isänpäivän vuoksi otin puikoille kynsikkäät, tavallisen tylsät, yksiväriset kynsikkäät. Helppo, lempeä aloitus neulomistauon jälkeen. Kynsikkäät tein Novitan ohjeen mukaan, ohje taisi olla Kevät 2012-lehdessä.

Lankana käytin omista varastoista löytynyttä petroolinsinistä 7 veljestä. Tykkään hirmuisesti tuosta väristä, vaikkei sininen yleensä mitään suuria tunteita minussa herätäkkään. Malli on mukavan jämpti, kynsikkäiden kanssa pitäisi olla melko helppo tehdä töitäkin.

ps. Tutustuin muutama päivä sitten uuteen Novitan palveluun, Novita Knitsiin. Blogin sivupalkista pääset nyt näkemään minun käyttäjätilini, katselemaan työn alla olevia neuleita ja tykkäilyjäni. :)

Täällä taas!

Revitty reuna: Simply Tiffany Studios - Tears & Curls

Vihdoin paluu blogin pariin. Tauko oli tahaton, mutta lopulta tarpeellinen. Mitään ilmoitusta en blogin puolelle laittanut, sillä tämä ei tosiaan ollut mitenkään suunniteltu juttu. Jotenkin vain neulominen, ja sitä myötä myös bloggaaminen jäi. Suurin syy siihen on töihin paluuni. Pitkän sairasloman jälkeen takaisin työelämään totutteleminen on vienyt melkoisesti voimia, enkä arjen pyörittämiseltä ole jaksanut edes neuloa. Luultavasti en olisi vieläkään tarttunut puikkoihin, ellen olisi tajunnut miten lähellä joulu on, ja lahjoja pitää alkaa jo tekemään.

Aloitin kevyesti virkkaamalla muutaman korin, jotka asettelin säilykepurkin päälle. Virkkasin korin hieman korkeammaksi kuin purkki on, jotta sain sen taitettua ja liimattua terävän reunan päälle. Taitettahan piti painaa hetki, jotta se ottaa kiinni, enkä millään viitsinyt sitä siinä pitää tarpeeksi kauaa, joten otin Ikean nipistinmagneetit hyötykäyttöön. :)

Nyt blogi jatkaa entiseen malliin, ja postauksia tulee ainakin jouluun saakka toivottavasti reipasta tahtia. :)

Lämmin neule saapuvaan syyksyyn

Vihdoin saan aikaiseksi kirjoittaa tänne blogiinkin jotain käsitöistä. Harmillisen vähälle on viime aikoina jäänyt sekä kirjoittaminen, että tekeminen. Muutaman perustopin olen ommellut, koiralle neuloin lelun, ja siihen se sitten jääkin. Näin kuumalla ei oikein lanka kulje sormissa, eikä tee mieli edes ottaa mitään neuletta syliin lämmittämään lisää.

Tämä pusero valmistui jo ajat sitten, en vaan ole saanut aikaiseksi kuvattua sitä. Tänään taas huomasin, että blogin päivittämisestä alkaa olemaan jo vähän turhan kauan, ja päätin vihdoin kuvata tämänkin. Laadusta huomaa kyllä, että kuvat ovat nopeasti otettuja, en todellakaan tiedä, miksi ne ovat noin huonoja. 

Pusero on VMS oma koppa-kirjasta. Malli on superkiva, mutta ikäväkseni huomasin, etten saa sitä onnistumaan, vaikka mitä tekisin. Takakappale laskostuu todella hölmösti, se näyttää itseasissa melkein pyrstöltä! Rypytin sitten takakappaletta reilusti sivuilta, jolloin tilanne parani hieman, mutta paita ei vieläkään ole mielestäni onnistunut. Väreistä tykkään todella paljon, sekä Rose-langan keveydestä. Pusero jää siis ahkeraan kotikäyttöön, jossa se varmasti on todella hyvä. Mikä sen ihanampaa, kuin talven pimeydessä ja kylmyydessä vetää päälleen mukavan väljä ja lämmin, mutta kuitenkin kevyt, neule?

Hartiahuivi tilauksesta

Äitini toimii työkseen henkilökohtaisena avustajana, ja hänen avustettavansa pyysi hartiahuivia. Tilaaja hankki itse langat, minä valikoin mallin. Lankana käytin Novitan Rosea, reilut viisi kerää taisi tähän kulua. Malli on Novitan Talvi 2009-lehdestä.

Pitsineule aiheutti hieman ongelmia, lyhennetyt kerrokset ja erikorkuiset kaaviot eivät olleet mikään maailman helpoin temppu yhdistää sujuvaksi pitsineuleeksi, kun monessa kohdassa piti miettiä, että missä sitä nyt mennäänkään tuossa kuviossa, entäs tuossa tai tuossa? Ongelma ratkesi jo aiemmin kertomallani tyylillä, nimittäin neulesymbolifontilla. Tein kaaviot uudelleen niin, kuin ne kulkevat lyhennettyjen kerrosten kanssa ja tulostin ne koko kuvion mitalta, noin 300 kerrosta. Tämän jälkeen pitsineulekin alkoi sujumaan.

Loppujenlopuksi tähän ei mennyt paljon aikaa, huivi oli todella mukava neuloa. Tilaaja oli myös erittäin tyytyväinen huiviinsa. :)

Opettavaista asiaa

Jokin aika sitten Juju-kerhosta lähetettiin kuukauden kirjana Oma Koppa-virkkauskirja. Selailin kirjaa, ja totesin, että onpa paljon ihania juttuja, helpoiltakin vaikuttavat. En päässyt kuitenkaan aloittamaan virkkaamista aiemmin, mutta tänään tartuin koukkuun ja etsin sopivaa mallia. Sitten iski ongelma. Minä, neuroottinen ohjeiden seuraaja, symmetrian ja täydellisyyden tavoittelija, huomasin, että tuossa perhanan kirjassahan ei ole kunnollisia ohjeita!

Aluksi yritin epätoivoisesti kuvista sihrustaa lisäyksiä ja kerrosten etenemistä, mutta ei siitä mitään tullut. Minulla oli eri lankaa, eri koukku ja eri käsiala, nämä neuleet eivät ole tehty tarkkoja ohjeita varten. Sitten päätin heittäytyä, ja seurasin ohjeita sen verran kuin niitä oli, ja varioin loput. Sovitin neuletta omaan käsialaani, purin kerrokset useaan otteeseen, sillä symmetriasta en luopunut vieläkään. Lisäykset on oltava tasaisesti! Vai onko? Lopulta heitin symmetriankin omaan (romu)koppaani, ja neule alkoi etenemään! Nyt minulla on kaunis ympyrän alku, joka ei ole symmetrinen, eikä varmaan täydellinenkään, mutta siitä ei huomaa ollenkaan, että lisäykset ovat eri kohdissa ja täysin hatusta heitettyjä!

Mitään valmista minulla ei ole esiteltäväksi, olin niin totaalisen innostunut oppimastani uudesta taidosta, eli varioimisesta, että minun piti välittömästä tulla kertomaan siitä teille. Jatkossa ehkä osaan ottaa hieman rennommin ohjeiden kanssa, ja tosiaan katsoa syntyvää neuletta, että mitä sille pitikään nyt tehdä. 

Tämän päivän päätteeksi välitän siis lämpimimmät kiitokseni kirjan kirjoittajalle, Virpi Siiralle. (Blogia kannattaa myös käydä kurkkaamassa.) Kiitos, että kirjasi opetti minut löysäämään pipoani. ;)

Nokkoslankaa

Vihdoin pääti kokeilla langan värjäystä. Kun päätän kokeilla jotain, sen on tapahduttava hyvin nopeasti. Minulla ei ollut sopivaa kattilaa, eikä oikein sopivaa lankaakaan. Kattila löytyi onneksi miehen sukulaiselta, ja langaksi valitsi vaalean puuvillalangan, vaikka sanottiinkin, ettei se ole ihan paras mahdollinen lanka värjäykseen. Kotipihalta keräsin kasan nokkosen lehtiä. Maltoin sentään liottaa nokkosia yön yli.

Heti aamulla laitoin kattilan tulille ja kiehuttelin nokkosia samalla kun vyyhtesin lankoja. Tein pieniä, noin 50g keriä ja sidoin ne monesta kohdasta löyhästi kiinni. Sitten ei muuta kuin langat kattilaan. Lanka oli tosiaan melko huonoa värjäykseen, ja nokkosiakin taisi olla liian vähän, mutta sain kuin sainkin väriä tarttumaan kun liotin lankoja riittävän pitkään. Annoin liemen jäähtyä hiljalleen ja huuhtelin langat hyvin juoksevassa vedessä. 

Sitten ripustin vyyhdit kuivumaan kylpyhuoneeseen ja annoin olla useamman päivän siellä. Kun vyyhdit olivat täysin kuivat, ihailin kätteni jälkiä ja kerin vyyhdit kerälle. Lanka sai kauniin vihertävän värin, ja päällimmäiseksi värjäyksestä jäi mieleen hyvä fiilis! Oli todella hauskaa seurailla langan muuttumista. Ehdottomasti värjään lankaa uudelleenkin, haluan kokeilla ainakin sipulin kuorilla, selailin kuvia netistä, ja väristä tulee todella kaunis!

Kesäkämmekkäät

Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että oikea ranteeni on leikattu kahteen kertaan. Ranne vaivaa edelleen päivittäin, ja nyt päätin kokeilla kämmekkäiden käyttöä, josko ranne olisi parempi kun siinä on lämmikettä. Haeskelin ensin Ravelrystä ja Etsystä kivaa mallia, jonka lopulta löysinkin. Kaivelin lankavarastojani ja mietiskelin mistä langasta haluaisin nuo tehdä. Muistin saaneeni miehen siskolta kasan lankoja, joissa oli kolmea samaa lankaa eri värejä. Langan paksuuskin oli sopiva. Langat ovat peräisin appiukkoni vintiltä, jossa ne ovat tainneet olla lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Kämmekkääni ovat siis lähes antiikkilangasta tehdyt. ;)

Pari päivää tein kämmekkäitä, muokkasin mallia hieman lyhyemmäksi ja kavensin hieman enemmän kuin ohjeessa sanottiin, mutta muuten tein ohjeen mukaan. Kämmekkäistä tykkään kovasti, ja ne ovatkin olleet ahkerassa käytössä.

Sata syytä olla onnellinen, 3/100

Uusi kuvankäsittelyohjelma!

Olen muokannut blogin kuvat ja ulkoasun pääasiassa Gimpillä aina, ja olen ollutkin ihan tyytyväinen. Nyt kuitenkin eksyin Adoben sivuille, jossa tarjottiin Adobe Photoshop CC:tä kokeiluun 30 päiväksi. Ja onhan tämä aivan upea! Gimp ei ole ollenkaan huono, mutta Photoshopilla pystyy tekemään kyllä huomattavasti enemmän juttuja. Tietenkin se on hieman haasteellisempi käyttää, mutta nettiselaimessa avoinna olevat oppaat helpottavat työskentelyä reilusti. ;)

Knitter's Symbol Fonts

Näyttääkö tutulta?

Minusta ainakin. Ei ole yksi, eikä kaksikaan kertaa, kun olen löytänyt netistä ihanan neuleohjeen tai -kaavion, ja piirtänyt sen käsin ruutupaperille. Pienet kuviot menevät vielä tälläkin tavalla, mutta entäs sitten, kun kuvio on A4-paperin kokoinen, tai hyvällä tuurilla enemmänkin? Sitten olet vain napannut ensimmäisen käteen sattuvan kynän, piirtänyt kiireessä, ja huomaat, että kuulakärkikynällä piirtämässäsi kuviossa on virhe. Minulle on käynyt näin lukemattomia kertoja. Entäs, jos olet tehnyt kauniin neuleen, ja haluat jakaa sen ohjeen muillekkin? 

Näiden asioiden kanssa olen paininut viime päivät. Facebookin Käsityöblogit-ryhmästä kyselin vinkkejä, mutta ilmeisesti riittävän moni ei nähnyt kysymystäni, tai sitten tämä on suuri ammattisalaisuus, jota ei julkisesti kerrota.

Nyt näyttää paremmalta!

Tutustuin muutamiin ohjelmistoihin, jolla neulekaavioita voi tehdä, mutta parhaaksi totesin Knitter's Symbol Fontin. Kaavion saa tehtyä ihan tavallisella kirjoitusohjelmalla, kuten Wordilla tai ilmaisella, suomenkielisellä LibreOfficella. Kun fontin lataa, mukana tulee myös kaavio siitä, mikä näppäin vastaa mitäkin kuviota. Kaavio kädessä näpyttelin nopeasti siistin pitsineulekaavan, jonka tulostin. Erittäin helppo, mukava ja siisti tapa tehdä neulekaavio itsellesi tai muille jaettavaksi. 

Tämä tosiaan on erittäin helppo tapa, mutta mikäli halukkuutta ilmenee, voin tehdä myös tarkemman ohjeen. Ilmoitathan kommentilla jos koet tarvitsevasi ohjetta! :)

Rento kesäpaita

Jokin aika sitten nettiä selaillessani löysin ohjeen aivan ihanaan ympyräpaitaan. Laitoin sivun kirjanmerkkeihin ja unohdin paidan, mutta vain hetkeksi. Sitten, eräänä toimettomana päivänä muistin ohjeen, ja meinasin nopeasti tehdä tuon paidan. Ohje itsessään on erittäin helppo, ja parhaassa tapauksessa paitaan ei pitäisi kovin pitkää aikaa saada kulumaan. Toisin kuitenkin kävi.

Leikkasin paidan ja virittelin ompelukoneeseeni ensimmäistä kertaa kaksoisnneulan. Aikomuksenani oli nopeasti koittaa jälkeä tilkulle ja sen jälkeen hurauttaa paidan reunat. Nopean testini jälkeen taistelin neulan ja ompelujäljen kanssa kaksi tuntia. Välillä lanka oli aivan solmussa, välillä vasemman puoleinen neula ei ottanut alalankaa kuin monen sentin välein, ja mitähän vielä. Epätoivoisena koitin kaikenlaisia säätöjä ja vääntöjä ja sitä ja tätä ja tuota. Lopulta keksin, että neulan pitää olla niin vasemmassa reunassa kuin sen ikinä saa, jotta molemmat neulat ottivat alalangan. Tiedä sitten mistä tuo johtui, mutta tämän oivalluksen jälkeen ompelu alkoi sujumaan. 

Paita on siis yksi kappale, johon on leikattu pääntie ja helmat pyöristetty. Sivuihin ommellaan lyhyt pätkä kainalon alle, joista tulee kädentiet. Erittäin helppo ja nopea (niiiin...) siis. Seuraava ongelma ilmeni kuvatessa. Mustan koiran omistajana tiedän, miten vaikea mustaa on kuvata. Enkä onnistunut tälläkään kertaa. tarkoituksenani oli ottaa hienoja kuvia joka suunnasta, jotta paidan malli näkyy, mutta ei tuota saanut näkymään mistään mitenkään. Yhden kelvollisen kuvan sain rankalla muokkauksella. Pahoitteluni siis tästä.

Mutta hei, koska kuvasta ei näy kunnolla, ja paita on oikeasti todella mukava päällä ja helppo tehdä, suosittelen kaikkia kokeilemaan ja tekemään ihan oman ympyräpaidan! :)

Ikuisuusneule

Vihdoin ja viimein sain valmiiksi ikuisuusneuleeni! Harvoin alan tekemään mitään suuria, yksitoikkoisia projekteja, mutta syksyllä aloitin tämän. Neule kulki mukanani koulussa ja töissä, jotta pystyin hiljaisina hetkinä neulomaan ilman jatkuvaa ohjeiden kyttäämistä. Joulun jälkeen kouluni kuitenki loppui, eikä töissäkään ollut aikaa neuloa kerrostakaan, ja neuleeni hautautui keskeneräisten kasaan. Nyt kuitenkin innostuin sitä jatkamaan, ja se etenikin hitaasti, mutta varmasti. Viimeinen niitti tuli, kun sain tilauksen hartiahuiville, ja tarvitsin tässä kyseisessä neuleessa olevia puikkoja. Helpolla olisi tietysti päässyt, kun olisi ruuvannut pyöröpuikkokärjet irti, ja vaihtanut uuteen kaapeliin. Päätin kuitenkin saada oman neuleeni valmiiksi ennen uutta työtä. Ja valmistuihan se!

Ohje on Kotilieden Joulukäsityöt 2013-liitteestä, Sulka-liivihuivi siis kyseessä. Lankana käytin Rose Mohairia, ja vaikken langantiheyksiä sen kummemmin laskenutkaan, valmis neule on aika lailla saman kokoinen kuin ohjeessakin. Sovitellessani liiviä huomasin, että sen saa esimerkiksi hakaneulan avulla laitettua monella eri tapaa. Ilman mitään kiinnitystä se roikkuu mielestäni vähän turhan raskaana sivuilla, joten kiinnitysmahdollisuus oli iso plussa. Pitää vaan etsiä jostakin sellainen isompi "koristehakaneula", jotta näyttää kivammalta.

Nyt kun kesästäkin vaikuttaa tulevan melko viileä, tuollainen kevyt neule vaikuttaa oikein käytännölliseltä.

(klikkaa kuva suuremmaksi!)

Pientä pintaremonttia

Tuntuu, että olen kokoajan menossa johonkin suuntaan tekemään jotakin, enkä ehdi istahtaa edes blogia päivittämään. Pari viikkoa sitten aikaani vei keittiöremontti. En missään vaiheessa ole liiemmin pitänyt sinisestä keittiöstämme, ja nyt päätin, että on aika tehdä jotain minun viihtyvyyteni eteen. 

Tästä tilanteesta lähdettiin liikkeelle. Tikkurilan värisuunnitteluohjelmalla mallailin värejä, ideoin ja mietiskelin. Lopulta päädyimme vaaleaan beigeen.

Ovista poistettiin ensin listat, jotka keräsivät väleihinsä käsittämättömän määrän roskaa, pölyä ja likaa. Listojen paikkoja hiottiin, maalattiin, hiottiin ja maalattiin, useaan kertaan, ennen, kuin keksimme, millä tyylillä ja minkä verran niitä pitää hioa, jotta listasta jäänyt "porras" menee piiloon. Näihin maalailuihin ja hiomisiin meni useampi päivä, ja minulle meinasi useaan otteeseen iskeä epätoivo. Kuitenkin, kun tekniikka oli kunnossa, maalaaminen eteni nopeasti.

Tapetin saimme äidiltäni, joka kävi sen myös seinään laittamassa. Väri on juuri passeli kaapinovien kanssa!

Koska tapetti ja kaapinovet kummatkin toistivat samaa sävyä, halusin keittiöön pienen väripilkun. Mies oli aluksi kovasti ideaani vastaan, mutta lopulta sain taivuteltua hänet puolelleni, ja maalasin yhden oven oranssilla. Mielestäni se sopii tuohon kuin nenä päähän!

Suurin työ on nyt tehty, tästä eteenpäin ilmettä parannellaan vielä pienillä jutuilla, kuten keittiöpyyhkeillä, kukkaruukuilla ja sensellaisilla. Rumat maustepurkit ovat itseasiassa jo käsittelyssä, ja eteisen tapetointi suunnitelmissa. Eiköhän tästä vielä kiva koti tule!

Koiralle kaveri

Viime kesäkuussa tein serkulleni syntymäpäivälahjaksi pienen koiran, joka mukaili heidän omaa koiraansa. Tänä vuonna hän pyysi kopiota heidän toisesta koirastaan. Niin suloiselle lapselle ei voi sanoa ei, joten ei muuta kuin etsimään ohjetta ja virkkaamaan koiraa.

Langaksi valikoitui tälläkin kerralla Novitan Softy, joka antaa "karvaisemman" vaikutelman, ja sopii pehmoeläimeen mielestäni oikein hyvin. Virkkasin numeron 5 virkkuukoukulla. Ohjetta etsin melko kauan, ennen kuin löysin sopivan Etsystä. Virkkaaminen eteni joutuisasti, joskin kolmatta jalkaa tehdessäni huomasin, että aiempiin oli tullut virhe, ja jalat olivat lyhyemmät kuin pitäisi. Päätin kuitenkin jatkaa, ja jalat jäivät hieman lyhyemmiksi. Valmiissa koirassa sitä ei kuitenkaan huomaa. Valkoiset merkit katsoin kuvista, ja arvioin tehdessä.

Silminä koiralla on turvasilmät, jotka ovat vähän turhan pienet, mutta isompiakaan en tähän hätään saanut. Virkkasin vielä kaulapannan koiralle, johon kiinnitin niittejä. 

Koira oli oikein mieluisa lahja, ja koska se on suurempi kuin aiemmin tekemäni, serkkuni toivoi vielä yhtä koiraa, joka on tämän kanssa saman kokoinen. :)

Pientä tuunausta

Ikävä kyllä joudun jälleen kerran pahoittelemaan taukoa postauksissa. En ole ehtinyt saamaan oikein mitään valmiiksi viime aikoina. Pientä tuunailua olen ehtinyt kuitenkin harrastamaan, nimittäin vanhojen kukka-amppelien tuunausta. Amppelit olivat tylsän värisiä, toinen ruskea ja toinen valkoinen. Ulkokukkia laittaessani halusin niihin pientä piristystä, ja kaivoin askarteluväriä ja spraymaalia esiin. Hyvin nopeasti sutikoin vaaleanpunaista askarteuväriä valkoiseen amppeliin, sekä mustaa spraymaalia ruskeaan amppeliin. Molemmat ovat ulkokäyttöön soveltuvia, joten en laittanut edes lakkaa päälle. (Koska sitä ei ollut.) Pienellä vaivalla sain paljon kivamman näköiset amppelit. :)

Lupaan, että lähipäivinä tulee kunnollinen teksti. Nyt kerään itseni ja yritän saada aikaiseksi jotain järkevää.

Koiran viilennysloimi // ohje

Eilen otin jo kuvat Lauantai kuvina-postaukseen, mutta ajattelin tämän olevan nyt ajankohtaisempi aihe, joten kuvat saavat jälleen jäädä. ;)

Monet koiranomistajat ovat huomanneet koirillansa olevan lähes tuskaisen kuuma, ulko-ovesta ei uskalla poistua aamukahdeksan ja iltakymmenen välillä, uiminen helpottaa vedessä ollessa, mutta heti sieltä noustessa tulee jälleen kuuma. Jotkut koiranomistajat, minä mukaanlukien, lyhentävät koiransa karvaa kesällä. Kuitenkin on koiria, joille tämä ei käy, esimerkiksi näyttelykoirat. Sekä on koiria, joilla on kuuma lyhyestä karvasta huolimatta. Nettikaupoissa myydään viilentäviä tuotteita, joista saattaa olla apua, niistä minulla ei ole kokemusta. Lauantaina yltiömäisen tuskaisen kuumuuden yllätettyä nettikaupasta ei ole edes apua.

Eilen selvittelin keinoja koiran viilentämiseen, ja törmäsin vinkkiin ihan tavallisesta froteepyyhkeestä, joka kastellaan, rutistetaan kuivemmaksi ja puetaan koiran päälle. Pyyhkeen vaikutus perustuu siihen, että auringon lämpö kohdistuu pyyhkeeseen ja käyttää energian sen kuivattamiseen, sekä koiran ihon ja turkin lämpö kuivattaa pyyhettä, jolloin koira itsessään ei lämpene, vaan jäähtyy, kun taas pyyhe kuivuu. Tämän vuoksi pyyhe ei saa olla märkä, vaan suihkussa kasteltu pyyhe rutistetaan niin kuivaksi, ettei siitä valu vettä.

Meillä olikin muutama pienempi pyyhe, jotka uhrasin tähän tarkoitukseen. Pyyhkeen leveys oli juuri sopiva molemmille koirille, joten minun ei tarvinnut muuta kuin leikata kaula-aukko, lyhentää hieman, ommella etusauma ja kiinnittää neppari. Ensimmäisestä versiosta leikkasin takaosan suoraan, mutta seuraavassa versiossa opin jo, että se kannattaa leikata hieman vinoon. Kun pyyhe kiinnitetään nepparilla vatsan alta, vinoon leikattu takaosa jää edelleen reisien päälle tavallaan suoraan. Leikkasin kaula-aukon lähes näppituntumalla, sekä ajoin saumurilla etusauman ja kaikki leikatut reunat. Sovitin pyyhettä koiralle ja merkkasin tussilla oikean paikan nepparille. Ja tästähän tuli aika hyvä, vaikka itse sanonkin! Toki taitavampi tekee tähän vielä vatsakappaleenkin, jolloin viilennysteho on parempi, mutta itse en siihen ryhtynyt.

Otin kappaleesta kuvan ennen ompelua, ja tein siihen muutamia merkintöjä, jos joku ei ymmärtänyt selostuksesta. Tämä on niin helppo, ja nopea (ehkä 10min?) tehdä, että kuka vain osaa, vaikkei olisi ennen ommellutkaan! Nopean testikäytön jälkeen koirakin tuntui ihan viileältä, vaikka aurinko paahtoi kuumasti. :)

Äitienpäivän viemisiä

Äitienpäivä meni jo, mutta nyt vasta ehdin kirjoittelemaan viemisistäni. Aluksi suunnitelmissa oli viedä äidille ja molemmille mummuille sytykeruusuja. Ruusut askartelin jo aikoja sitten, mutta vasta muutamaa päivää ennen äitienpäivää dippailin ne steariiniin. Värjäsin steariinin kirkkaan pinkiksi, mutta itse ruusut eivät saaneet niin kirkasta väriä, vaan jäivät hailakan vaaleanpunaisiksi. Useammalla dippauksella väri olisi varmasti voimistunut, mutta jo muutamalla kerroksella pienimmät terälehdet alkoivat menemään piiloon, joten tyydyin tuohon väriin.

Äitienpäivää edeltävällä viikolla sain vielä idean koreista, jotka halusin tehdä sytykeruusuille mukaan. Ensin kokeilin korin tekemistä muovikasseista, mutta en saanut leikattua kasseja millään niin paljon, kuin olisi tarvinnut. Miehen siskolta sainkin kassillisen vanhoja videoita, joista hyödynsin nauhan. Sytykeruusujen seuraksi koriin laitettiin vielä askarreltu lappunen, jossa käyttöohje sytykeruusuille.

VHS-nauha oli materiaalina muuten erittäin hauskaa. Virkatessa se hieman nitisi ja natisi, joka alkoi pidemmän päälle ärsyttämään, mutta jälki on mukavaa. Tästä voisi tehdä vaikka terassille maton, luulisi kestävän kaikenlaista säätä. Nauhaa ei myöskään kauheasti kulu, yhdestä videosta taitaa saada jo pari koria.

Kevään viimeiset villasukat

Mahtavatkohan nämä olla kevään viimeiset villasukat? Ihan tavallisista sukista ei olekkaan kyse, joten nämä olisivatkin hyvä päätös taas yhdelle villasukkakaudelle. Nämä sukat ovat nimittäin koiralleni. 

Varsinaisesti näitähän ei enää tähän vuodenaikaan tarvita, edes minun palelevainen koirani. Näiden sukkien tarkoitus onkin suojata meidän seiniämme. Olen opettanut koirilleni temppuja naksuttimella, ja nyt vuorossa on valojen sammuttaminen. Muutaman hypyn jälkeen huomasin, että koirat ovat hieman liian pieniä, ja ne joutuvat auttamaan tassuilla. Muutaman kerran jälkeen myös seinässä näkyi jo selkeät jäljet. Asian ratkaisi siis jämälangoista tehdyt villasukat. 

Tossut eivät ole ihan niin jämäkät kuin halusin, mutta nämä ovatkin testiversio. Talveksi teen parannellut versiot, joihin tulee myös neppari. Koirani haalareissa on näet nepparin vastakappale lahkeissa, joten tossut saa niihin kätevästi kiinni. Pohjaan pitää myös ommella jokin kangas, jotta tossut eivät heti kastu. Onneksi tässä on aikaa parannella ja varioida tossuja, ehkä talveen mennessä olen saanut valmiiksi ne täydellisen sopivat tossut.