2/31

Minä en ole oikein ikinä tullut juttuun ompelukoneiden kanssa. Äitini kuitenkin on aina ollut kova ompelemaan, ja sillointällöin äidin avustuksella minäkin olen saanut jotain aikaan. Usein homma menee vain niin, että löydän lehdestä jonkun kivan vaatteen ja haluan tehdä sen. Käyn hakemassa tarvikkeet ja painun äidin luokse ompelemaan. Äitini neuvoo epätoivoisesti ja tekee puolet työstä kun minun pinnani on katkennut. Ja sama toistuu joidenkin kuukausien kuluttua.

Tällä kertaa minulle tuli mieleen, että jos ihan aikuisten oikeasti opettelisin ompelemaan. Pyysin koneen lainaksi ja toin ne kotiin, jotta saan ihan rauhassa harjoitella. Illan testailin eri ompeleita ja mietiskelin konetta ja ompelua ylipäätään, eikä se tunnu enää lainkaan niin vaikealta. 

Ompelukoneen lisäksi sain lainaksi saumurin, joka on aina ollut minulle mieluisampi vempele. Sen kanssa on selvää mitä teen, kun taas ompelukone on se suurin mörkö, jonka kanssa en tule toimeen. Ennen kuin nyt. Kuten kuvista huomaa, harjoitteluvaiheessa olivat mukana ne kaikista tärkeimmät; tietokone, jotta voin pikaisesti googlata jotain, radio musiikin kuunteluun sekä teemuki ja suklaalevy. ;) Viimeisestä kuvasta näkee myös, että saumuri on jo hieman aikansa elänyt. Se on ollut äidilläni niin kauan kuin muistan, mutta palvelee edelleen hienosti. 

Jos oikein kovasti innostun, niin minulle luvattiin jo syntymäpäivä- ja valmistujaislahjaksi oma ompelukone! :)